Brunolla ei ole ollut helppoa elämää omistajansa lähdön jälkeen. Aluksi naapurit hoitivat kotivartijan, mutta koira halusi lähteä kävelylle, ja niin turvakodin henkilökunta löysi sen vaeltelemasta yksin. Vietettyään jonkin aikaa turvakodissa Bruno adoptoitiin uuteen perheeseen, mutta koiran ja perheen elämäntavat eivät sopineet yhteen, ja koira palautettiin turvakotiin. Bruno on iso ja erittäin siistin näköinen koira parhaassa iässään. Bruno on iloinen, fiksu ja oppimishaluinen ja rakastaa ihmisten seurassa olemista. Se pitää siitä, että sitä käsitellään ja koulutetaan, mutta se ei sovi yksin hengailemaan.
Brunon unelmakoti on puutarhan ympäröimä, jossa se voi juosta vapaasti. Koska maailma on paljon suurempi paikka kuin puutarha, Bruno tarvitsee kävelylenkkejä pitääkseen mielensä virkeänä. Kävelylenkeillä Bruno on reipas, mutta se osaa liikkua nätisti hihnassa ja seuraa ihmisen esimerkkiä. Tämä majesteettinen koira on hurjan uskollinen ja uskollinen ihmiselleen, mutta se ei pidä lasten tai eläinten näkemisestä perheen aikuisten läheisyydessä, sillä se saa sen liian levottomaksi. Bruno haluaa olla ainoa ja rauhallisessa ympäristössä. Se kaipaa ymmärrystä ja aikaa sopeutua ihmisten luokse, sillä se on ennenkin joutunut pettymään. Kun koiran luottamus on voitettu, tämä ystävyys on ikuinen.